Lopetetaan hevosenpaskabingo

15.02.2016 | Tarja Virmala

Tapasin äskettäin taloustoimittajatuttavani. Hän on journalistina konkari, kirjoittanut liki kaikista toimialoista, mitä Suomessa elää ja porskuttaa. Hän on jututtanut toimitusjohtajia, talouden ammattilaisia, kirjailijoita, urheilijoita, uranuurtajia. Hän on ruuvannut pörssiyhtiöiden toimitusjohtajia, yrittäjiä, rosvoja ja sankareita.

– On kaksi ammattiryhmää, joiden haastattelemisesta ei koskaan tule mitään. Kun näille esittää kysymyksen, vastauksen viidestä ensimmäisestä sekunnista ymmärtää jotain. Sitten alkaa tulla sellaista sanastoa, että vaikka haastateltava puhuu melkein suomea, ei siitä ymmärrä mitään, toimittaja purkautui.

Jos ei ymmärrä, ei siitä kirjoittaa voi. Tunnistin taudin. Olenhan tehnyt asiantuntijoiden kanssa töitä koko elämäni.

– Ota veloute kaapista, nappeeraa kastike, pilko kasvikset brunoise-kuutioksi ja laita garnityyrit esille, sanottiin ensimmäisessä työpaikassani.

Jatkoin keskustelua toimittajan kanssa. Tietysti kutisin tietää, mitkä ne kaksi vaikeaselkoisinta ammattiryhmää ovat.

– Toinen on tietotekniikka-alan johtajat ja toinen on markkinointiväki. Niiden puheesta ei ymmärrä eikä niistä sen vuoksi voi tehdä lehtihaastatteluja.

Hmm. Profilointi, personointi, differointi. Brändi, intermedia, mediamix. Monikanavaisuus, kanavalähtöisyys, mainoskakku. Iso kakku ja pieni kakku. Display, banneri. Analytiikka, big data, ohjelmoitu ostaminen. KPI, romi, CPA, CPI, CTR. Seo, sem, tagi. Bingo!

Samalla muistin, että toimittaja oli haastatellut minua neljä vuotta sitten alan kuulumisista. Kävi peräti kahdesti, mutta ei siitä ikinä mitään juttua lehteen asti tullut. WTF! Olinko minä – olevinaan tiedottaja – sortunut latelemaan sellaista bullshittiä, ettei toimittaja ymmärtänyt sanomaani. Huomasin ryhtyväni valumaan nivel niveleltä pöydän alle.

– Joo, se on tosi kurjaa. Minäkään en aina pysy rattailla meidän jäsenten puhetta kuullessani. Sitä tuntee äkkiä olevansa ulkopuolinen, kun ei voi osallistua keskusteluun, ymmärsin ääneen toimittajaa ja maksoin laskun.

Kokosimme MTL:n ja MARKIn kanssa yhteistyössä kasaan ison potin tietoa, jolla selvitetään markkinoinnin nykytilaa Suomessa. Surkeaa luettavaahan se oli – niin surkeaa, että sillä päästiin Talouselämän kanteen saakka.

Yksi tiedonkeruuhanketta vetäneen Annen löydöksistä oli se, että liiketoimintajohto ei ymmärrä puhettamme. Jos toimitusjohtaja ei tajua sanomaamme, ei hän halua puhua kanssamme eikä varsinkaan kasvattaa budjettiamme.

Kun tulin MTL:ään kollega toivotti minut tervetulleeksi saatesanoin: ”Tervetuloa alalle, joka tykkää nussia eniten keskenään!” Aika on opettanut, että roisi ilmaisu on totta: meistä on mukavaa puhua keskenämme omaa bullshit-kieltämme.

Jos me aioimme tehdä Suomesta markkinoinnin osaajamaan, on opeteltava puhumaan suomea. Sitä paitsi, oman alansa huippuasiantuntija osaa kertoa asiat yksinkertaisesti. Koska osaamme asiamme, lopetetaan hevosenpaskabingo.

Kommentoi kirjoitusta