Lobbausta säännellysti vai ilman?

07.06.2017 | Urho Blom

Sain hiljattain osallistua MTL ry:n vuosikokoukseen. Monen muun asian ohella tilaisuudessa keskusteltiin lobbauksen eettisistä periaatteista, joita liitto on valmistellut. Valmistelun lähtökohtana on ollut pyrkimys yhteisten käytäntöjen, toimintatapojen, synnyttämiseen koko toimialalle sekä läpinäkyvyyden kasvattaminen siten, että kukin toimisi mahdollisimman avoimesti ja esittelisi kenen asialla vaikuttajatapaamisissa toimii. Pyrkimys on mielestäni oikea.

Viimeisten kolmen vuoden aikana olen käynyt lukuisia lobbauksen sääntelyä koskevia keskusteluja eri päättäjien ja taustavaikuttajien kanssa. Eräs näitä keskusteluja läpileikkaava aihe on ollut lobbarirekisteri. Keskustelujen pohjalta voi identifioida karkeasti kaksi ryhmää, jotka ovat vaikuttamisen yhteisten pelisääntöjen kannattajat sekä sääntöjen luomisen vastustajat.

Jos katsoo kansainvälisen ja eurooppalaisen toimintakentän kehitystä, yhä useammassa EU-maassa on ryhdytty pohtimaan, tulisiko niissä laatia lobbausta eli Public Affairs-toimialaa koskevat säännöt. EU:n toimielimillä on jo omat sääntönsä, samoin komission ylläpitämä läpinäkyvyysrekisteri. Onkin varsin todennäköistä, että lobbarirekisteri rantautuu myös Suomeen.

Teknologisen kehityksen vaikutus tiedonvälitykseen ja viestintään ovat demokratisoineet päätösten läpivalaisua ja ”pakottaneet” päättäjät sekä hallintomme kohtaamaan kansalaiset entistä tiiviimmässä vuorovaikutuksessa. Nykymaailmassa pelkkä hallintoalamaisena oleminen ei enää riitä. Tätä taustaa vasten vaatimukset päätöksenteon ja sen valmistelun avoimuuden varmistamiseksi eivät todennäköisesti jatkossakaan tule vähenemään. Kasvavan avoimuuden vaatimus on näkynyt Suomessakin, kun esimerkiksi eduskunta on ryhtynyt avaamaan kansanedustajien tapaamisia. Toinen esimerkki on politiikan pyöröovi-ilmiöön puuttuminen 1.1.2017 alkaen Virkamieslain mukaan keskeisille virkamiehille voidaan harkintaperusteisesti asettaa 0–12 kuukauden mittainen karenssi. Tämän kehityksen luonteva jatkokeskustelu ja -kehitys tiivistyy lobbarirekisteriin.

Suomi ja suomalainen yhteiskunta ovat voimakkaassa murroksessa, joka edellyttää esimerkiksi vaikuttajaviestinnän tekijöiltä omien liiketoimintamallien kriittisen tarkastelun lisäksi myös  omien toimintatapojen päivittämistä. Alan toimijat ovatkin laatineet itsesääntelyä. Vuosina 2011–2012 Edunvalvontafoorumi laati lobbareille huoneen taulun eli omat säännöt. Myös ProCom on ollut asiassa liikkeellä vuodesta 2014 lähtien.

Lobbauksen sääntöjen laadinta ei ole yksinkertainen kysymys, sillä yhtäältä toiminnan tulee olla läpinäkyvää, toisaalta toimeksiantajien asiasisällöt ovat ajoittain luottamuksellisia, jolloin asiantuntijan tulee tarvittaessa voida sparrata asiakkaittaan luottamuksellisesti. Tasapainon löytäminen ei kuitenkaan ole mahdotonta. Keskeistä on, että edunvalvojat identifioivat itsensä, toimeksiantajansa ja tavoitteensa. Päättäjien ja hallinnon on puolestaan taattava kaikille sääntöihin sitoutuville edunvalvonnan ammattilaisille tasapuolinen kohtelu tulla kuulluksi omassa asiassaan oli kyse sitten elinkeinoelämän toimialaliitoista tai ammattijärjestöistä, yritysten lobbareista, lobbaukseen erikoistuneiden viestintätoimistojen henkilöstöstä tai kansalaisyhteiskunnan toimijoista. Samalla politiikan ja poliitikkojen uskottavuus nousisi roimasti, kun päättäjämme voisivat kaikissa olosuhteissa, avoimesti, nojata yhdessä sovittuihin raameihin. Brysselin tapaan eri tahojen vaikuttamistapaamisia koskevat tiedot olisivat avoimesti median ja kansalaisten nähtävillä. Lobbaus on luonnollinen osa demokratiaa eikä sitä pidä turhaan mystifioida.

Tarve toimialaa koskevien periaatteiden ja sääntöjen luomiseksi on olemassa, ja lobbaamiseen erikoistuneiden yritysten tulee siksi olla asiassa aloitteellisia.
Ja onneksi ne myös ovat sitä olleet!

Urho Blom

Toimitusjohtaja, osakas
Eurofacts Oy

Kommentoi kirjoitusta