Viestintä kehittyy oivalluttamiseksi

Törmäsin viime viikolla ihan uuteen sanaan: oivalluttaa. Paljon puhuva ja viestinnän onnistumiselle kriittinen termi, jota en ollut koskaan ennen kuullut. Eikä sitä löydy sanakirjasta eikä Kotimaisten kielten keskuksen sivulta.

Harmi, sillä kyse on strategisesta sanasta. Sanan käyttäjä oli merkittävän kansainvälisen suomalaisen yrityksen liiketoimintajohtaja. Ihailtavaa ajattelua häneltä: johtajan tehtävä on synnyttää oivalluksia.

Oivalluttamisella saadaan paljon aikaiseksi ja nykyisissä suomalaistenkin yritysten kulttuureissa oma oivaltaminen on elinehto. Eihän se kukkokaan käskemällä laula.

Milleniaalit sanovat, etteivät he tee mitään, mihin heillä ei ole omaa sisäistä motivaatiota. Sen voi synnyttää vain oivalluttamalla.

Oivalluttaa tarkoittaa sitä, että ihminen saadaan oivaltamaan. Keksii siis itse sen, mitä me yritimme viestiä. Vasta sitten, kun syntyy oma oivallus, voi viesti mennä perille ja käytös muuttua.

Markkinoinnissa on kyse oivalluttamisesta. Markkinointiviestinnän päämäärä on oivalluttaa yleisön aivot haluamaan kyseistä tuotetta tai palvelua. Kuten Ami Hasan joskus opetti, markkinointi on välillisten vaikutusten maksimointia. Viestin välillinen vaikutus on se, että syntyy oma oivallus. Ja vain sitten muuttuu käytös.

Yritysten johtaminen on oivalluttamista.

Kun työntekijä oivaltaa, että tavoite on viisas ja houkutteleva, se näkyy toiminnassa. Oivaltaja ryhtyy toimimaan saavuttaakseen tavoitteen. Kaikki muutosviestintä on oivalluttamista. Tiedosta syntyy tunne, ihailu, halu, tahto ja toiminta.

Maailma kehittyy. Viime vuosisadalla puhuttiin tiedottamisesta eli informaation siirtämisestä aivoista a aivoihin b. Se, millaisena tieto siirtyi ja millaisia vaikutuksia sillä oli, ei tämän terminologian aikakaudella ollut kiinnostavaa.

Sitten siirryttiin puhumaan viestinnästä, vuorovaikutuksesta eli yhteisestä keskustelusta aiheen ympärillä. Viestin ajateltiin menevän tällä tavalla varmemmin perille lähettäjän tarkoittamana. Viestinnänkin aikakaudella edelleen jäi auki, millaisia muutoksia aivoissa tapahtuu.

Oivalluttaminen on looginen seuraava vaihe. Se on tavoitteellista toimintaa, jonka seurauksena syntyy oivallus. Vastaanottajan päässä siis välähtää ajatus tai havainto. Ja vain se voi muuttaa toimintaa.

Parisuhteessakin oivalluttaminen toimii paremmin kuin käsky. Kun puoliso itse keksii jonkun asian, se johtaa toimintaan. Voisitko imuroida -kysymys kääntyy muotoon ”Kylläpä täällä on villakoiria ja vieraatkin ovat tulossa. Minulla menee tämän ruoanlaiton parissa nyt kaikki aika.”

Oivalluttaminen on viestinnän ja vuorovaikutuksen tavoite. Koska olemme ryhtyneet puhumaan oivalluttamisesta, olemme ymmärtäneet viestinnän tarkoituksen.