Vain tahto puuttuu

Pääomasta ei ole puutetta. Osaaminen on hyvällä tasolla. Suomessa ei nyt vaan kerta kaikkiaan haluta, että toimintaympäristö olisi suotuisa kasvuhakuisille yrityksille.

Näin voisi kärjistää European Digital Forumin tuoreen raportin The 2016 Startup Nation Scoreboard. Ehkä hieman yllättäenkin Suomi sijoittuu EU-maiden joukossa Ruotsin kanssa kuudenneksi, kun mitataan rahoituksen saatavuuden parantamista. Myös osaamisen ja koulutuksen kehittämisessä Suomi pärjää kohtuullisesti (sijoitus 8.).

Yllättävää ei ole, että mittarilla Institutional Framework Suomi on aivan peränpitäjien joukossa. Raportissa kuvataan tätä asiakokonaisuutta esimerkiksi toteamalla, että viime vuosina eurooppalaiset päättäjät ovat yhä paremmin ymmärtäneet, ettei ole olemassa yhden koon politiikkaa, joka sopii kaikille yrityksille. Sääntelyn kustannukset vaikuttavat enemmän pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kuin jättiläisiin.

Samaan aikaan, kun meillä keskitytään hiomaan keskitettyä sopimusta ja hallintomalleja pääasiassa julkisen sektorin kustannusten alentamiseksi, monet muut EU-maat ovat raportin mukaan kehittäneet esimerkiksi ”pk-testejä”, joilla systemaattisesti arvioidaan kaikkien päätösten vaikutus pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Hollanti, Portugali ja Britannia ovat jopa ryhtyneet lainsäädäntöhankkeisiin mahdollistaakseen paremmin uudenlaiset – esimerkiksi jakamistalouteen perustuvat – liiketoimintamallit.

Yhteiskuntasopimus on toki kannatettava – parempi kertarytinä sopimalla kuin kolmen vuoden kitinä pakottamalla. Vaarana on, että jos sopimus syntyy, kuvitellaan sen liittyvän pääasiassa Suomen kilpailukykyyn. Ei se liity. Työaikojen pidentäminen, virkamiesten lomarahojen leikkaaminen ja yritysten hallinnollisten velvoitteiden lisääminen eivät merkittävästi edistä kasvua ja uutta yritystoimintaa. Työnantajamaksujen alentaminen niin jossain määrin tekee, samoin ”lakimuutokset, joilla poistetaan järjestäytymättömiä yrityksiä koskeva kielto tehdä paikallisia sopimuksia”. Viimeinen kohta jää ”kolmikantaisesti valmisteltavaksi”.

Mahtaako jostain vielä löytyä riittävää yhteistä tahtoa työaikalainsäädännön joustavoittamiseen, hallinnollisten velvoitteiden vähentämiseen, liiketoimintaa aiheetta rajoittavan sääntelyn uudistamiseen ja paikallisen sopimisen edistämiseen?