Tehdäänkö yhdessä historiaa?

Vuoden vaihtumiseen liittyy perinteisesti lupaus tai toive paremmasta. Elämmekin näin tammikuussa erilaisten tilinpäätösten aikaa, kun some täyttyy kirjoituksista, joissa nivotaan yhteen mennyttä ja pyritään avoimin mielin kohti uutta. Uudet alut taitavat sopia ihmismielelle erityisen hyvin.

Tulin itsekin tehneeksi muutaman uudenvuodenlupauksen, vaikka viimevuotinenkin on pitämättä. Lisäksi tein henkilökohtaista tilinpäätöstä ja selasin läpi 20 vuoden aikaiset päiväkirjamerkintöni todeten, etten ole onnistunut pitämään ainuttakaan uudenvuodenlupaustani.

Silti vuonna 2002 julistamani ”tanssista en ainakaan luovu” ja 90-luvun ”kyllä tytöt ja pojat voivat olla ystäviä” ovat edelleen asioita, joiden nimeen vannon. Vuoden 2003 ”vielä minä tuon rentun kesytän” -julistus oli puolestaan virheliike, jossa oppi meinasi kaataa ojaan. Vaikka uudenvuodenlupauksilla tavoiteltu muutos on jäänyt olemattomaksi, tunnistan yhä tytön, joka alkoi kirjata rippilahjaksi saatuun päiväkirjaan ajatuksiaan.

Mutta miten henkilökohtainen historiani liittyy markkinointiin ja viestintään? Päiväkirjan tutkimista ja sen pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä voidaan soveltaa organisaatiotasolla. Yritysmaailmassa puhutaan history marketingista, jonka mukaan yrityksen menneisyyttä voidaan hyödyntää sen nykyisessä ja tulevassa toiminnassa.

Menneisyyden tapahtumat, onnistumiset ja kompastuskivet, ovat totta vie menneitä, mutta ne punovat organisaation tarinaa ja rakentavat siten uniikkia brändiä. Yrityksen tarinat ovat päiväkirjan sijaan tallessa arkistoissa, vuosikertomuksissa, työntekijöiden kahvipöytäkeskusteluissa ja omistajien perhealbumeissa. Parasta on, ettei tarinaa tarvitse koskaan keksiä: se etsitään. Totuus on aina tarua ihmeellisempää!

Yrityksen juuret ja historia kertovat siitä, miksi yritys on syntynyt ja millä keinoin on kuljettu nykypäivään. Matkan varrella olleet tapahtumat, päätökset ja valinnat kuvaavat sitä suunnitelmallista työtä, jota menestyminen on edellyttänyt. Suunnitelmallisuus on keskeinen osa strategiaa, ja siksi menneisyydellä on merkitystä myös strategiatyössä. Kun yrityksessä tai organisaatiossa tunnetaan oma menneisyys, sieltä kumpuavilla merkityksillä voidaan luoda omaleimainen ja persoonallinen identiteetti. Sellaista ei ole kenelläkään muulla.

Näin kudotaan organisaation punainen lanka, johon myös työntekijöiden on helppo sitoutua. Kun yrityksen tarina on kristallinkirkas koko työyhteisössä, saadaan suunta sille, miten yritys viestii ulospäin. Yrityksen olemassaolon perusta ja toiminnan arvot välittyvät myös asiakkaille ja yhteistyökumppaneille.

Vaikka jokaisen yrityksen menneisyys on ainutlaatuinen, ei kukaan toimi tyhjiössä. Mielenkiintoisin tarina syntyy, kun organisaation menneisyyttä peilataan kokonaisuuteen, jonka osa se on. Tällöin yksittäinen tarina liittyy osaksi maailmaa muuttavia suurtarinoita.

Yksi tämän hetken suurtarinoista on taistelu ilmastonmuutosta vastaan. Maailma on menossa siihen suuntaan, että jatkossa menestyvät vain toimijat, jotka ovat mukana tässä suurtarinassa. Maailmaa muuttavien suurtarinoiden hienous piileekin siinä, että ne muistuttavat, miten meissä ihmisissä on aina enemmän yhdistävää kuin erottavaa. Se on tärkeä viesti nyt, kun merkityksettömätkin mielipide-erot vetävät meitä kauemmas toisistamme.

Oman tarinan tunteminen on tärkeää meille kaikille. Juuret kiinnittävät meidät siihen, mistä kaikki alkoi. Matka nykypäivään on ollut vaiheikas, mutta ellei tietä tunne, käy helposti tallaamaan vanhoja polkuja ja toistamaan tuttuja virheitä.

Kun minulla on suunta hukassa, kaivan päiväkirjani esille ja muistutan itseäni siitä, minkä varaan henkilökohtainen strategiani on 36 vuoden aikana rakentunut. Tipaton, herkuton ja someton minä on ihan ok, mutta pelkillä visioilla ei tunnetusti pitkälle pingota. Sen todistaa historia. Organisaatiotasolla oikeaa suuntaa näyttää esimerkiksi history marketing.

 

Hanna Koistinen on Erikoiskustantamo Kirjakaaren ja viestintätoimisto Brandian yrittäjä, erityisopettaja ja konstailemattoman kielen ystävä