Pomoset mikromanageeraa

Jos ei hahmota koko kuvaa, tuijottaa yksityiskohtia. Pomon lillukanvarsien nuuskiminen ei lämmitä ketään. Onneksi mikromanageeraajat kuolevat sukupuuttoon.

Yhteisömanagerimme kutsuu minua pomopomoseksi. Olen ajatellut sitä tuttavalliseksi ja leikkisäksi kutsumatavaksi. Ajattelen edelleen.

Sitten ryhdyin pohtimaan tuota sanaa. Pomo ja siitä johdettu pomonen, diminutiivi. Pienennys. Poika, poikanen. Tyttö, tyttönen. Lintu, lintunen. Jämäkkä, vähemmän jämäkkä. Vahva, vähemmän vahva. Viisas, vähemmän viisas. Pomon pienennys.

Ja siitä juolahtivat mieleen Kerttu ja Kaapo. Hehän kärvistelevät siellä yrityksissä, joissa ei ymmärretä markkinointia. Kaapolla saattaa käydä mielessä, että markkinointiasioissa hänellä on pomonen. Ehkä pomosia, koska markkinointi pannaan usein matriisiin.

Jos pomo ei käsitä strategista markkinointia eikä markkinoinnin kokonaisuutta, hän todennäköisesti tarttuu yksityiskohtiin. Niitä on helpompi ymmärtää ja niistä on vaivatonta ottaa kiinni. Jos metsä ei hahmotu, puutahan sitä tuijottaa.

Sympatiseeraan kovasti Kerttua ja Kaapoa. Siellä voi käydä jotain tällaista.

Pilkun pistely ärsyttää

Kerttua pyydetään kirjoittamaan liiketoimintaa arvioiva katsaus. Ihan omasta päästä, kun ei nyt oikein ole aikaa tehdä mitään linjauksia. Pomonen korjaa sitten pari pilkkuvirhettä ja vaihtaa yhden sanan, koska tuli tautologiaa. Epäselväksi jää, oliko sisältökokonaisuus kohdallaan. Eikä Kerttu saa mitään palautetta. Pilkku ja yksi vaihdettu sana saavat riittää.

Kerttu pyydettiin mukaan tekemään Suomen kansantaloutta liikuttavaa kalvosarjaa. Pomonen jaksoi keskittyä jokaiseen ylimääräiseen välilyöntiin, koska hän näki ne aina. Tuossa on taas ylimääräinen väli! Varsinaisen viestin ymmärrettävyyden viilaamisesta se ryösti kaiken energian.

Käyntikortti. Se herättää aina suuria tunteita. Jokainen haluaa omanlaisensa eikä yksikään kiljahda onnesta Kaapon esityksen nähdessään. Siihen yksinkertaisesti pitää saada oma sormenjälki. Jokaisessa pomosessa asuu suuri käyntikortin graafinen suunnittelija. Milli sinne ja puoli tuonne.

Säädetään logoja

Oolalaa, Kaapo saa tehtäväkseen logon ja ilmeen uudistuksen! Ulkomailla toimivan tytäryrityksen toimitusjohtajan mielestä logo Looks like a dogshit. Pantonen väri nönnönnönnönnöö olisi ehdottomasti parempi. Todellisuudessa pomosta ottaa päähän se, että logo tuli konsernihallinnosta eikä hän saanut päättää.

Toinen pomonen pyysi suurentamaan uuden logon oon ja veen välistystä, koska logo laskettelurinteen ulkomainoksessa saattaisi muistuttaa erehdyttävästi Omoa. Kirjaimetkin ovat saman verran kallellaan.

Aadeelle voimia

Meissä kaikissa asuu suuri AD. Millaista rautahaarniskaa graafiset suunnittelijat kantavatkaan, kun jaksavat pomosten näpelöinnistä huolimatta tehdä pyyteettömästi työtään. Tsemppiä!

Pomoset antavat suurieleisesti tehtäviä ja perustavat työryhmiä. Ja sitten he haluavat sinne itse mukaan ja alkavat säätää yksityiskohtia. Liinojen pitää olla punaisia, valkoviinin Rieslingiä ja kahvikupeissa alla tippaliinat.

Pomonen tulee asiantuntijaksi puhumalla siskon pojan kanssa. Hän aloitti juuri mainostoimistossa työn. Pääsi suoraan yliopistosta. Suvussa on muitakin ammattilaisia, joille voi silloin tällöin kilauttaa ja niistää Kertun motivaatiota.

Pomoset loppuvat

Nyt jos minulla olisi tässä kohtaa botti, tulisi lukijoilta lisää esimerkkejä monen uuden blogin verran. Mietinkin tämän kirjoittamista joukkoistamalla. Se olisi toiminut myös vertaistukena ja terapiana.

Yksikään lojaali ihminen ei moiti pomostaan eikä pomoakaan julkisuudessa. Kaverille ehkä salaa viinilasin ääressä tai oluella. Mutta muuten on vain nieltävä.

Pomosia on vain minun ikäluokassani. Nuoremmat johtajat ovat oikeasti pomoja. Pomoset eivät enää pärjää, koska nuoremmat ammattilaiset näyttävät mikromanageeraukselle kantapäitään.