Palveluvienti nostaa Suomen

” Suomen viennin arvo laski viime vuonna neljä prosenttia” (Verkkouutiset 8.2.2016)

 ”Suomen vienti huhtikuussa -11%” (Talouselämä 30.6.2016) 

”Vienti nousi kesäkuussa viisi prosenttia” (Kauppalehti 8.8.2016) 

Yhteistä näille artikkeleille on, että ne puhuvat tavaraviennistä. Eivät, kuten otsikko antaa ymmärtää, Suomen koko viennistä, johon on laskettu yhteen palvelu- ja tavaraviennin arvo.

Palveluviennin arvo oli viime vuonna jo 22,3 miljardia euroa (lähde:Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpito). Luku on korkeampi kuin Suomen koko puu- ja paperiteollisuuden vienti. Ruotsiin ja USA:han viemme jo enemmän palveluja kuin tavaraa.

”Emme elä silittämällä toistemme paitoja”, vallitsee uskomus. Emme niin, mutta palvelujen vähättelyn aika on ohi. Paitsi, että palvelut ovat arvokas vientiartikkeli, laittavat ne kotimaisen rahan liikkumaan, parantavat teollisuuden joustavuutta ja työllistävät kansalaisia pidempään kuin automatisoituva teollisuus.

Digitalisaatio on tehnyt palveluviennin toteuttamisesta helppoa. Kun tavaravienti on yhä logistisesti rahdin vankina, useaa palvelua voi jo kuluttaa tai myydä ilman fyysistä kohtaamista. Palvelualojen globalisaatio kiihtyy.

Globalisaatio taas tekee palvelun suunnittelusta vaikeaa. Asiantuntija-, data-, viihde- ja terveyspalveluissa pelikenttä on jo muuttunut globaaliksi, ja kotimaisen toimittajan pitää pystyä vastaamaan isompien kilpailuun. Asiakaskokemuksen on oltava maailmanluokkaa, tai sitä ei pian saa tarjota.

Mobiilipeliteollisuudessa on jo hyviä kotimaisia esimerkkejä markkinan voittamisesta. Kuitenkin poliitikkojen, järjestöjen ja instituutioiden agendalla tavaravienti, fyysinen tuotekehitys ja tuotantotilat syövät palveluviennin tarpeet ja suunnitelmat aamiaiseksi. Miten kiihdytämme kasvavaa palveluvientiä entisestään?

On aika rakastua palveluun, se on parasta markkinointia.