Paikallista kisaruuhkaa edessä

Kevätauringon näyttäytyessä pitkästä aikaa elämme kiihkeää paikallista mainoskisasesonkia. Kisatöiden dedikset piinaavat, shortlistoja julkaistaan ja iltapukuja sovitellaan. On hienoa nähdä, että alamme haluaa ja jaksaa ainakin muutaman kerran vuodessa kokoontua yhteen palkitsemaan parhaimpia suorituksia edellisen vuoden varrelta.

Olen tosin viimeisten vuosien aikana alkanut suhtautumaan mainoskilpailuihin hieman ristiriitaisesti. En tarkoita sitä, että en pitäisi kisoja tärkeinä ja hyödyllisinä luovan työn tason mittaajina sekä yksilöitä kehittävinä foorumeina. Ehkä ajatukseni kumpuaa siitä, että kisoja on yhteen vuoteen aivan liikaa. Mielestäni monessa tapauksessa kisa-entryjen hinnat ovat aivan liian kalliita, pienessä markkinassa tuomariston vaihtuvuus on rajallista, kategorioita alkaa olla yhtä paljon kuin yksitäisiä töitä ja niin edelleen. Kuulostaa ehkä tutulta, enkä ole ainoa, joka tästä aiheesta on muutaman rivin kirjoittanut ja eri foorumeissa pohtinut.

Toisaalta, olen myös sitä mieltä, että hyvät työt kuuluu palkita asianmukaisissa tilaisuuksissa. Voittaminen itsessään vaan tuntuu hyvältä. En ole kuullut alalla kenestäkään, joka olisi kertonut vihaansa voittamista tahi sen yhdentekevänä pitämistä. Voittaminen on toimiston, yhteistyökumppaneiden ja asiakkaan yhteinen kokemus, joka useimmissa tapauksissa valaa entisestään luottamusta yhteiseen tekemiseen ja ylistää yhteistyötä monen projektiin osallistuneen kesken. Tämä on tärkeää alallamme, joka vaatii tavoitteellista näkemyksellisyyttä, intuitiota ja rohkeutta.

Vaikka tutkimuksissa (ainakin kansainvälisissä sellaisissa) on todistettu, että palkitut kampanjat toimivat kaupallisesti, on kisassa kuin kisassa paljon sellaisia töitä joilla ei ole mitään tekemistä kaupallisten päämäärien tavoittelemisessa. Näiden irrallisten ideoiden ainut päämäärä on voittaa palkinto hinnalla millä hyvänsä, joskus jopa niin, että asiakas ei työtä ole siunannut.

En kuitenkaan halua sivuuttaa kisojen tärkeyttä tai vähätellä, koska se on alamme DNA:ssa. Millaisessa muodossa ja miten niitä jatkossa käydään, tulevat varmasti muuttumaan. Mutta se, mikä meidän kaikkien kannattaa pitää kirkkaana mielessä, on työmme ensisijainen tavoite.

Kuuluisa mainosmies Bill Bernbach (yksi DDB:n kolmesta perustajasta) on muotoillut työmme tarkoituksen ajasta riippumattoman erinomaisesti:

Our job is to sell our clients’ merchandise…not ourselves. Our job is to kill the cleverness that makes us shine instead of the product. Our job is to simplify, to tear away the unrelated, to pluck out the weeds that are smothering the product message.