Osaamisen kohtaaminen

Talouden kasvu jumittaa lähinnä yhdestä syystä. Osaaminen ja pääomat eivät tällä hetkellä kohtaa toisiaan Suomessa tavalla, joka kiinnostaa maailmanmarkkinoita. Siksi talouden mittarit värisevät vain vaivoin vihreää.

Haimme Kreabille yhtä graafikkoa. Hakemuksia tuli lähemmäs sata. Joukossa kymmenen, jotka olisimme mielellämme palkanneet vaikka kaikki samoin tein. Vastaavaa olen kuullut kollegoilta muistakin firmoista. Jopa vaatimattomasti lanseerattu työntekijän haku poikii todella paljon hakemuksia. Osaavia, innostuneita tekijöitä Suomessa riittää.

Ajatus on hassu. Meiltä löytyy Suomessa osaavia tekijöitä. Myös tekemistä riittää. Ongelma on se yritys siitä tekemisen ja tarpeen väliltä. Joko noita yrityksiä on liian vähän, ne ovat liian pieniä tai sitten rekrytoinnin riskit estävät tarttumasta tilaisuuksiin. Niin tai näin, tämä kaikki on aikamoista tuhlausta. Tuntuu oudolta ajatella, että osa hakeneista ja valitsematta jääneistä on tälläkin hetkellä tekemättä mitään, pohtien missä pääsisi näyttämään mitä osaa.

Miksei osaamista voida yhyttää suoraan tarpeeseen? Miksi välissä pitää olla yritys?

Viestintä, markkinointi, konsultointi, design ja koodaaminen ovat lähentymässä toisiaan. Olen joskus puhunut vuorovaikutusteollisuudesta, koska sana ”teollisuus” tuntuu herättävän monet perinteiset päättäjät seminaarihorroksesta. Vuorovaikutusteollisuudessa jos missä olisi syytä pohtia, miten luoda Suomeen ekosysteemi, jossa osaaminen, pääomat ja markkinakysyntä kohtaisivat tavalla, joka synnyttää kasvua ja hyvinvointia. Mitä ketterämmin, mitä matalemmin kynnyksin, sen parempi.

Kyse voisi olla ulkoistuksista. Mitä kaikkea uutta kannattaa ehkä tilata ulkoa, jotta vuorovaikutus alalla tiivistyisi. Kyse on varmasti myös arvostuksesta. Tekemättä jäänyttä markkinointia ei monikaan huomaa, vaikka se syö tehokkaasti bruttokansantuotettamme. Hankintakulttuurissakin on tekemistä. Tutustuin jouluna mielenkiinnosta Hanselin alaa koskevaan tarjouspyyntöön. Monikymmensivuinen, yksityiskohtaisia kysymyksiä ja määräyksiä vilisevä kokonaisuus, joka suosii suuria ja on suurelta osin vastoin sitä, mitä poliitikot lupaavat julkisissa hankinnoissa parantaa. Voi vain kuvitella, kuinka paljon potkua alan ekosysteemiin ja vuorovaikutukseen pohditumpi julkinen hankinta voisi antaa.

Aika monta tähtisilmää ja punaposkea odottaa tälläkin hetkellä tilaisuutta näyttää maailmalle mitä he osaavat ja mihin he pystyvät. Mitä me veteraanit voisimme tehdä, jotta heillä olisi helpompaa?