Onnelliseen parisuhteeseen

Useasti kuulee asiakkaan ja toimiston välistä suhdetta verrattavan avioliittoon.

Vertaus on helppo heittää ilmaan, kun toimistossa tulee eteen pohdinnan paikka: Mihin suuntaan pitkäkestoinen yhteistyö on kehittynyt vuosien saatossa? Mitä on kehitettävää ja mitä muutettavaa? Onko suhde edelleen terveellä pohjalla vai onko esiin tullut ylitsepääsemättömiä haasteita, jotka hiljalleen alkavat hiertää yhteiseloa? Niin, ja onko suhteessa ilmennyt syrjähyppyjä? (Niihin tosin syyllistyy lähes poikkeuksetta vain se toinen osapuoli).

Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen tiiviin yhteiselämän muoto, joka vielä ainakin toistaiseksi on Suomen avioliitolain mukaisesti miehen ja naisen välinen liitto. Mainostoimiston ja asiakkaan välinen liitto on formaalisti yhteisesti sovittu sopimus, joka kattaa myötä- ja vastoinkäymiset ja niiden käsittelyn. Formaalius määrittelee suhteen viitekehyksen jolla yhteiseloa aletaan elää. Ja kuten yksityiselämässä, niin kauan kun asiat menevät hienosti, eivät viralliset sopimukset paljoa käytössä kulu.

Kun tarkastellaan suhdetta virallisten proseduurien takana, tulee mukaan inhimillisiä asioita. Ne ovat aidosti ratkaisevia seikkoja ja hyvän suhteen perusta: Toimivatko kemiat? Olemmeko matkalla yhteiseen suuntaan? Sovimmeko ylipäätään hyvin yhteen? Miten hoidamme matkalla kohtaamamme vastoinkäymiset? Entä miten toimimme, kun menestystä tulee muodossa tai toisessa?

Kun vuosittain mittaan yhteistyötyytyväisyyttä, huomaan hakevani rivien välistä suurempia vastauksia sille, miksi joissakin asiakkuuksissa homma toimii kuin unelma ja toisissa taas on valtavasti kehitettävää. Filosofoinnin sijaan olen pyrkinyt purkamaan menestysreseptit yksinkertaisiksi aineksiksi, joiden erilaiset yhdistelmät alkavat suorastaan ruokkia lisää menestystä molemmille osapuolille.

Syksyllä luin artikkelia, joka kertoi tarinaa vuonna 1963 solmitusta autovuokraamoyritys Aviksen ja DDB:n välisestä yhteistyösopimuksesta. Sen laatija oli Aviksen silloinen toimitusjohtaja Robert Townsend, jonka dialogi DDB:n Bill Bernbachin kanssa johti julistavaan yhteistyön määritykseen. Sopimuksen kuusi kohtaa vaikuttavat olevan kaukana avioliittovertauksesta, vai mitä mieltä olette? Fundamentit ovat mielestäni kuitenkin enemmän kuin kohdallaan ja pätevät täysin tähän päivään. Toisaalta tämä vaatii molemmilta osapuolilta hyvää itsetuntoa ja edelläkävijän rohkeutta, joista tuntuu erityisesti tänä päivänä olevan puutetta.

AVIS and DDB six-point contract 1963

  1. Avis will never know as much about advertising as DDB and DDB will never know as much about the rent-a-car business as Avis.
  2. The purpose of the advertising is to persuade the frequent business renter to try Avis.
  3. A serious attempt will be made to create advertising with five times the effectiveness of the competition’s advertising.
  4. To this end, Avis will approve or disapprove , not try to improve ads which are submitted. Any changes suggested by Avis must be grounded on a material defect (a wrong uniform for example).
  5. To this end, DDB will only submit for approval those ads which they truly as an agency recommend. They will not “see what Avis thinks of that one.”
  6. Media selection should be the primary responsibility of DDB. However, DDB is expected to take the initiative to get guidance from Avis in weighting of markets or special situations, particularly in those areas where cold numbers do not indicate the real picture. Media judgments are open to discussion. The conviction should prevail. Compromise should be avoided.

Kun molemmin puolinen arvostus on läsnä, luottamus tervettä ja yhteinen päämäärä selkeä, niin asiat voivat olla erittäin yksinkertaisia.

Näillä teeseillä luotiin Avikselle loistava tag-line We try harder, joka on edelleen osa yrityksen DNA:ta.