Kuka on yrittäjä?

Hallitus haluaa edistää yrittäjyyttä ja itsensä työllistämistä. Mikäs siinä. Ensin viranomaisten pitäisi vain päästä keskenään yksimielisyyteen siitä, kuka on yrittäjä.

Itsensä työllistämistä voi luovilla aloilla kutsua jopa melko perinteiseksi työnteon muodoksi. Noheva valmentaja, konsultti, AD, analyytikko, koodari tai vaikkapa yhteisömanageri saattaa hyvinkin todeta, että omaa osaamista kannattaa tarjota usealle toimeksiantajalle sen sijaan, että on työsuhteessa vain yhteen toimistoon. Samalla freelancerien ja yksinyrittäjien käyttäminen auttaa toimistoja esimerkiksi tarjoamaan asiakkailleen myös sellaista erikoisosaamista, jota tarvitaan harvoin.

Mitä markkinoinnin, teknologian ja luovuuden toimistot edellä, sitä muut perässä. Vaikka itsensä työllistävien osuus on vielä suhteellisen pieni koko Suomen työvoimasta, kasvutrendi on jatkunut koko 2000-luvun ajan. Tällä hetkellä yksinyrittäjien määrä on TEMin arvion mukaan noin 150 000 ja määrä tulee tuplaantumaan lähivuosina.

Tuskin überisaatio ja muu alusta- ja jakamistalouden nousu tätä kehitystä ainakaan hidastaa. (Ja kyllä, olen tietoinen myös siitä, että osa yksinyrittäjistä on sitä vastoin tahtoaan. Siitä lisää alempana.) Hallitus sopi huhtikuussa yrittäjyys- ja työllisyyspaketista, jonka lisätoimilla on haluttu painottaa erityisesti mikro- ja pienyrittäjyyden tukemista. Tavoitteena on tehdä esimerkiksi sivutoiminen yritystoiminnan aloittaminen työttömänä nykyistä sujuvammaksi.

Esteeksi näyttää kuitenkin nousevan se, että viranomaiset eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, kuka oikeastaan on yrittäjä.

Mitä jos viranomaiset sopisivat keskenään?

Työsuhteen ja yrittäjyyden rajanvetoa tehdään ainakin verotuksessa, työttömyysturvassa ja työlainsäädännössä. Veroviranomaisen päätös ei sido työviranomaista ja päin vastoin. Pahimmassa tapauksessa tulkinnat vaihtelevat samankin viranomaisen eri toimipisteissä.

Ääritapauksessa itsensä työllistäjä tai hänen palvelujaan käyttävä yritys saattaa joutua takautuvasti maksamaan esim. työnantajavelvoitteita pitkältä ajalta – tai yksinyrittäjä jäädä työttömyysturvan väliinputoajaksi. Tämä nostaa kynnystä sekä yrittämiseen että yrittäjän palvelujen käyttämiseen.

MTL:n hallituksen jäsenet ja EK:n ekspertit toimivat asiantuntijoina, kun Palta laati työ- ja elinkeinoministeri Olli Rehnille kannanoton, jonka mukaan viranomaiset pitäisi patistaa yhden luukun ja yhden tulkinnan periaatteeseen: kaikkien viranomaisten tulisi sitoutua yhteen yrittäjyyden määritelmään ja yksinyrittäjällä tulisi olla käytössään yksi viranomaisen luukku, josta saa neuvontaa sekä työsuhde-,  työttömyysturva-  ja verolainsäädännön tulkinnoista että yrittäjästatukseen vaikuttavista asioista ja sopimuskäytännöstä.

Niin ja se pakotettu yrittäjyys? Tällä kannanotolla ei pyritä muuttamaan yrittäjyyden määritelmää tai pakottamaan ketään yrittäjäksi. Päinvastoin. Nykyään freelancer, joka mieluummin toimisi verokortilla, saattaa joutua perustamaan osakeyhtiön, jotta voi olla varma siitä, ettei puolen vuoden päästä tule isoja mätkyjä.