Kolme kommellusta viestintätoimistosta

Psykologisesti turvallinen työkulttuuri valaa perustan luovuudelle ja mahdollistaa epäonnistumisista puhumisen.

Teetimme Drumissa hiljattain Filosofian Akatemian Draivi-mittauksen, jonka avulla selvitetään organisaation sisäisen motivaation ja työn imun tilaa. Raportista ja siitä seuranneista havainnoista nousi esiin erityisesti psykologinen turvallisuus.

Useiden tutkimusten, joista kuuluisin lienee Googlen tutkimushanke, mukaan psykologinen turvallisuus on hyvän tiimin ja luovuuden perusta. Onkin erinomaista, että yleisesti työilmapiirimme Drumissa koettiin psykologisesti erittäin turvalliseksi.

Ruokimme Drumissa turvallista työilmapiiriä positiivisella palautteella, jonka antamiselle on kehitetty useita eri kanavia yhteisistä maanantaipalavereista kehuille omistettuun Slack-kanavaamme. Sen sijaan negatiivinen palaute on meillä harvinaisempaa, minkä seurauksesta epäonnistumisistakaan ei kuule usein puhuttavan, vaikka uunituoreessa kulttuurikirjassamme kaartelemme asian ympärillä näin: ”Haluamme oppia sekä onnistumisista että epäonnistumisista. Tiedämme, että aina hommat eivät mene täysillä maaliin. Emme lannistu, vaan keskitymme hyvään.”

Kaikki kuitenkin toilailevat välillä. Mokan sattuessa kohdalle on syytä pysähtyä miettimään, mikä meni pieleen ja mitä tästä voisi oppia. Avaan pelin kertomalla parivuotisen Drum-taipaleeni varrelta kolme huippuhetkeäni, joissa kaikki ei mennyt niin kuin piti.

1. Kannattaa tsekata, missä kaupungissa palaveri pidetään

Olin vastikään aloittanut Drumissa, kun minut lähetettiin ensimmäiseen asiakkaan kanssa pidettävään workshopiin työkaverin matkassa. Tarkoitus oli tavata asiakas Kupittaalla, jossa paikalla olisimme me, asiakas ja heidän ulkomaisen pääkonttorinsa väkeä, ja viettää yhteinen iltapäivä Turussa.

Uuden työntekijän innolla olin valmistellut työpajan presentaation jo hyvissä ajoin edellispäivänä, joten kun aamujuna puksutti kohti länsirannikkoa, ehdimme käydä materiaaleja kaikessa rauhassa läpi.

Kun nousimme junasta, kollegani puhelin soi ja asiakashan se siellä tervehti iloisesti: ”Ollaan vähän etuajassa, mutta oltaisiin juuri tässä teidän Helsingin Kampin toimistolla.”

Onneksi Helsingin ja Turun välillä on nopeat ja säännölliset junayhteydet.

2. Muista painaa asiakkaiden kasvot mieleen

Olimme juuri saaneet uuden asiakkaan ja toteuttaneet ensimmäisen yhteisen projektin, jonka tiimoilta asiakas oli käynyt aamu-tv:ssä haastattelussa. Haastattelu oli mennyt kaikin puolin hyvin, ja asiakas sai tuotua näkökulmansa hyvin esille.

Samana aamuna pidettiin projektin sidosryhmätilaisuus, jonne saavuin itsekin paikalle aamupalan houkuttelemana. Onnittelin ovensuussa seisovaa naishenkilöä pitkän tovin ja vakuuttelin, ettei tämän esiintymisjännityksestä ollut tietoakaan tv-haastattelussa. Kehujen vastaanottaja nyökytteli ja hymyili häkeltyneenä.

Aamiaispöydässä istuessani asiakkaan vieressä mietin, kuka ovensuussa seisova naishenkilö oli – ei ainakaan se, joka oli ollut aamulla tv-haastattelussa.

3. Työhaastattelun haparoivat vastaukset löytää vielä edestään

Olin ollut ennen Drumia töissä mainostoimistoissa, joten ”viestintätoimistomaailma” oli minulle verrattain tuntematon. Tämä selkeästi askarrutti tulevan esimieheni mieltä, sillä toisessa haastattelussa hän kysyi, onko minulla jotain ennakkoluuloja viestintätoimistoja kohtaan.

Pienen hermostuneisuuden vallassa ajattelin, että jotain pitää vastata, ja niinpä vastasin ensimmäisen asian, joka mieleeni pulpahti: ”Nojoo, oon käsittänyt, että täällä kaikki pukeutuu pikkutakkeihin ja tekee duuninsa PC:llä.”

Ensimmäisenä työpäivänä paikallani odotti valmiina skarppi pikkutakki ja tuliterä PC.