Joulu pelasti ihmisaivot

Olipa kerran, viime vuosisadan viimeisen vuosikymmenen puolivälissä, pannuhuone. Siellä asusti viisaita tietäjiä, joista usealla oli jalassaan puukengät. He operoivat suuria tietokoneita ja ne koneet olivat silloin työmaaparakin kokoisia.

Pienten dinosaurusten näytöillä vilisi kummallisia koodirivejä, ja operaattorit osasivat katsoa niistä tosi kauas. He olivat löytäneet Information Super Highwayn.

Operaattorit nousivat eräänä päivänä puukengät kolisten pannuhuoneesta viidenteen kerrokseen. Hollannikkaat lakkasivat pitämästä ääntä päämäärässä, koska siellä oli kokolattiamatto.

Pannuhuoneen pojat etsivät viestintäjohtajan huonetta, löysivät sen ja pysähtyivät kynnykselle. Huoneessa oli menossa osaston tiimipalaveri.

Operaattorit sanoivat koko osastolle yhdellä kertaa: ”Kuulkaa! Nyt tulee sellainen World Wide Web, Internet. Se tulee muuttamaan koko maailman. Se muutos on suurin viestinnässä ja se alkaa viestinnästä. Teidän pitää ryhtyä varautumaan siihen.”

Sitten operaattorit laskeutuivat takaisin päivänvalon alapuolelle. Hollannikkaat alkoivat kolista viidennen kerroksen kynnyksen jälkeen.

Ja kävi niin, että ennuste toteutui ja maailma muuttui. Tiedon määrä kaksinkertaistui joka vuosi ja jokaisella oli taskussaan enemmän tiedonkäsittelykapasiteettia kuin pannuhuoneen pojilla oli työmaaparakin kokoisessa koneessaan.

Uusia tietojenkäsittelyn sovelluksia syntyi jatkuvasti. Laskujen maksamiseen tarvittiin äppi, julkisiin liikennevälineisiin tarvittiin äppi. Urheiluun, ostoksiin, asiointiin, nukkumiseen. Melkein kaikkeen tarvittiin äppi. Lataa äppi.

Maailmasta tuli liian vaikea. Ihmisten aivot alkoivat rasittua ja multitaaskauksen seurauksena syntyi sähläämistä, häröilyä ja hallitsemattomuutta.

Internetissä oli paljon vihapuhetta ja anteeksipyytämisestä tuli päivittäistä. Ihmisiä maalitettiin ja eripura kasvoi myös politiikassa. Oli vaikea enää erottaa oikeaa tietoa väärästä ja ihmisiä manipuloitiin. Valeuutisia oli helppo synnyttää ja vaikea erottaa.

Yhteiskunnista tuli äkkinäisiä ja räjähdysherkkiä. Työstä tuli hektistä, kiireistä, vaikeasti ennustettavaa ja alati keskeytyvää.

ADT eli itseaiheutetusta keskittymishäiriöstä tuli kansantauti. Minnekään ei päässyt enää lataamatta äppiä ja vilauttamatta koodia. Kaikki oli salasanan takana. Maailma kilisi ympärillä koko ajan ja ihmiset poukkoilivat holtittomasti asiasta seitsemänteen.

Kukaan ei enää jaksanut lukea kuuntelemisesta nyt puhumattakaan. Niskat vaurioituivat, olkapäät vyöryivät eteen ja lapaluista tuli siiventyngät. Ihmiset ostivat valjaita ja teepaitoja, joilla lapaluut yritettiin palauttaa kiinni selkään.

Mutta sitten tuli joulu. Ihmiset sulkivat älylaitteensa, alkoivat kuunnella läheisiään ja tekivät ruokaa yhdessä. He leikkivät kuusen ympärillä ja lapaluut tykkäsivät. Perheet pelasivat yhdessä lautapelejä ja ulkoilivat. He kävelivät joulun pyhinä pitkiä kävelylenkkejä, loikoivat kauan saunan lauteilla ja kuuntelivat palavien halkojen ratinaa.

Ihmiset nukkuivat pitkään ja lepäsivät. Aivot palautuivat toimintakuntoon joulun aikana – ollakseen valmiita tammikuussa uudelleen alkavaan ralliin, jota jatkuisi juhannukseen saakka.

Levollista joulua MTL-porukalta!