Ihana hirveä editoija

Tunnustan: minulla on suosikkiyleisö. Käyn jakamassa ajatuksiani kirjoittamisesta ja editoimisesta erityisen mielelläni niille, jotka uskovat olevansa huonoja kirjoittajia tai tuskailevat kirjoittamisen kanssa. Ai mitä herkkua.

Vähän aikaa sitten eräs osallistuja tunnusti, että hänen on vaikea hahmottaa, mikä on ulkopuolisen mielestä kiinnostavaa ja missä järjestyksessä asiat kannattaisi kertoa.

Kahden tunnin valmennuksen jälkeen hän palasi luokseni hämmästyneenä. Kirjoittamiseenkin on työkaluja! Kaavoja! Sitä ei tarvitse tehdä yksin! Mikä ihmeellinen maailma siellä onkaan!

Näille epävarmoille kirjoittajille kerron aina, kuka kirjoittajan paras kaveri on: editoija.

Muistutan, että kirjoittamiseen kuuluu tekstin kriittinen tarkastelu ja jatkuva editoiminen. Kirjailijat kirjoittavat tekstinsä monta kertaa uusiksi.

Sen jälkeen lausun vakuuttavimmalla äänelläni, että editoijan kommentit eivät tarkoita, että kirjoittaja on huono (ja ihmisenä surkea). Tämä huvittaa yleisöä, mutta huvitus karisee silloin, kun ensimmäinen versio tekstistä palautuu editoijalta lukuisten kommenttien kera.

Siksi korostan, että asiansa osaavan editoijan kommentteja kannattaa arvostaa. Ne ovat huomioita, tuoreiden silmien näkemyksiä, ehdotuksia. Editoija ei saa palkaksi mainetta eikä kunniaa, vaan hän auttaa rakkaudesta ajatteluun (ja rahasta).

Editoija auttaa sinua kirjoittamaan tekstin, jonka luulit jo kirjoittaneesi. Sudenkuoppia, kliseitä ja kömpelyyksiä on vaikea nähdä itse, koska omalle tekstille sokeutuu.

Brittiläinen kirjailija Emma Darwinin (kyllä, niitä Darwineja) mielestä jokaisella tekstillä on kolme eri versiota.

Ensimmäisen version kirjoitamme itsellemme, toisen yleisölle ja kolmannen agentille, jotta hän saisi kirjan myytyä kustantajalle. Tämä kolmijako pätee oikeastaan kaikkiin teksteihin.

Ensimmäiseen versioon pääsee liikaa kaikkea sitä sotkua, jota kirjoittaja päässään pyörittelee, toiseen versioon ajatukset on jo selkeytettävä niin, että muutkin (editoija) ymmärtävät, ja kolmannessa versiossa kieli ja ajattelu on jo viilattu sellaiseksi, että ne tekevät vaikutuksen lukijaan tai herättävät hänessä uuden ajatuksen.

Editoijan apua kannattaa käyttää jo ennen kirjoittamista. Tekstin ja ajattelun suunnittelua kutsutaan ennakoivaksi editoinniksi.

Yksi vaikeimpia tehtäviä aloittelevalle kirjoittajalle on suunnitella tekstiin näkökulma. Jos näkökulmia on monta, niitä ei ole ollenkaan.

Näkökulma on terävöitettävä ja ajattelun rönsyt karsittava. Kun kirjoittaja on kirjoittanut ajatuksensa tekstiksi, editoija käy tekstin läpi varmistaen, että jokainen tekstin osa, erityisesti sen aloitus, tukee tekstin näkökulmaa. Todella usein aloitus hölisee niitä näitä ja vasta sen jälkeen päästään asiaan.

Tästäkin tekstistä on karsittu – myös itse editoiden – lukuisia kirjoittamiseen liittyviä, kutkuttaviakin yksityiskohtia, jotka eivät kuulu tämän tekstin näkökulmaan eli siihen, mikä on editoijan ja editoinnin tehtävä.

Mitä editoijasi sinulta parhaimmillaan kysyy?

Ainakin sen, onko tekstissäsi kenties uutinen eli tapahtuneen ja oletetun välinen ristiriita.

Ja sen, miksi sinun pitää kertoa juuri tämä tarina, asia tai tieto. Mikä polttava näkemys välkkyy tekstin takana? Siinä on sisältösi ydin.

Entinen National Public Radion radiotoimittaja ja nykyinen Gimlet Median perustaja Alex Blumberg velvoittaa toimittajan aina ”myymään” aiheensa hänelle eli editoijalleen lauseilla: ”Aion kertoa aiheesta XXX. Se on kiinnostavaa, koska YY.”

Jos ei pysty perustelemaan, juttua ei tehdä.

Jos editoijasi on taitava, hän osaa huoltaa tekstiä, kieltä ja oikeinkirjoitusta. Ne ovat kolme eri asiaa.

Tekstinhuollolla tarkoitetaan sitä, miten teksti on rakennettu ja jäsennelty. Kielenhuollossa varmistetaan, että tekstissä on sen tyyliin sopiva sanasto, sekä poistetaan anglismit ja muut kömpelyydet. Oikeinkirjoituksessa (eli oikoluvussa) tarkistetaan välimerkit, yhdyssanat ja kirjoitusvirheet.

Tällä kaikella editoija takaa yhtä ja samaa asiaa: että sanoma menisi mahdollisimman hyvin perille.

Tämän tekstin editoi suomen kielen asiantuntija Ida Andersson. Hän antoi ensimmäiseen versioon 22 pientä huomiota, jotka luettuaan kirjoittaja teki tekstiin 24 pientä muutosta.