ICCON kuumimmat puheenaiheet: purpose, teknologiat ja  fake news

Jo kolmattakymmenettä kertaa järjestetty ICCO Global Summit keräsi jälleen viestinnän ammattilaiset yhteen, tällä kertaa aurinkoiseen Lissaboniin. Tämän vuoden kattoteemana oli Transformation” ja sitä lähestyttiin monissa puheenvuoroissa teknologian sekä tulevaisuuden työn ja taitojen kautta.

Ilahduttavaa oli tapahtuman avoin luonne. Asioista keskusteltiin niiden oikeilla nimillä, haasteita kaunistelematta – ”tätä ei nyt sitten voi twiitata” sai korvat hörölleen kerta toisensa jälkeen. Ihan kaikkia oppeja en siis pääse julkisesti jakamaan, mutta ohessa kolme puhutuinta teemaa kaksipäiväisestä tapahtumasta.   

Purposea hakevat millenniaalit ja kuinka Suomi olikin jo edelläkävijä

Kilpailu osaamisesta on kovaa, eikä ihme, että useammassakin puheenvuorossa kerrattiin keinoja, joilla voitaisiin houkutella niitä parhaimpia tekijöitä juuri omaan yritykseen. Tiedettiin kertoa, että nuoret ammattilaiset suosivat työpaikkaa, jossa he voivat toteuttaa itseään omaan elämäntyyliin ja arvoihin sopivalla tavalla. Työ ei ole pelkkä keino saada elantoa, vaan siellä halutaan kasvaa ammatillisesti sekä ilmentää omaa persoonaa.  

Nykyajan työntekijät kaipaavat työltään siis sitä kuuluisaa purposea, yhteisöllisyyttä ja tavoitteellisuutta – sekä yhteistä että henkilökohtaista. Ratkaisuksi ehdotettiinkin, että ihmisen tulisi voida suunnitella omaa työtään työnantajalle sopivien parametrien sisällä. Käytännössä siis työn suunnittelua elämän ympärille, ei toisin päin. 

Suomalaiselle esitetyt keinot eivät kuulosta vallankumouksellisilta – meillä on jo tehty etätöitä ja nautittu joustavasta työajasta. Työntekijäkokemuksen kehittämisessä meilläkin on vielä paljon opittavaa. Rekrytointikonsultti Jane Fordhamin sanoin, ihmiset unohtavat helposti mitä heille sanot, mutta he eivät koskaan unohda sitä, mitä sait heidät tuntemaan. Tyytyväinen ja onnellinen työntekijä on paitsi sitoutunut, myös paras keino houkutella samankaltaisia ihmisiä töihin. 

Teknologiatulevaisuus viestijän tukena – vai taakkana?

Teknologiaa viestinnän tukena käsiteltiin monestakin kulmasta, mutta tulevaisuuden trendeihin ja tai tarvittavaan osaamiseen katsottuna aihe tuntui jäävän vielä melko korkealle tasolle. Vielä jäi siis vähän auki, miten kalvoilta löytyneet buzzwordit oikeasti vaikuttavat tekemiseen jo lähitulevaisuudessa. Tuntuu, että olemme myös digitekemisessä monia muita markkinoita edellä. 

Odotettua enemmän sain irti tekoälyä ja automaatiota käsittelevästä paneelista, sillä tulokulmat poikkesivat toisistaan täysin, ja olivat silti erittäin relevantteja tämän päivän viestijälle. Tekoälyn hyviin ja hyödyllisiin puoliin lukeutuu sen kyky käsitellä suuriakin määriä tietoa, jolloin sen luomista malleista ja ennusteista voi olla iso apu media- tai kriisiviestintäsuunnitelmien laatimisessa. Tekoälyä voidaan hyödyntävää esimerkiksi somekommenttien seulomiseen ja lajitteluun, jolloin on helppo reagoida vain oleellisiin keskusteluihin. Mahdollisuuksia manuaalisen työn automatisointiin on rutkasti.  

Tekoälyä voidaan käyttää myös pahaan, kuten valeuutisten ja -kommenttien entistä systemaattisempaan masinointiin. Se ei siis automaattisesti ole viestijän työtä helpottava teknologia, sillä ihmisillä on pääasiallinen vastuu siitä, että tekoälyä hyödynnetään eettisesti. Lisäksi suuret teknologiayhtiöt ovat jo toistuvasti osoittaneet, ettei datamme ole niin turvattua kuin voisi olettaa. Esimerkiksi Aasiassa investoidaan tällä hetkellä paljon tekoälyä hyödyntäviin markkinointialustoihin, mikä herättää luottamukseen liittyviä kysymyksiä.

Fake news, misinformaatio ja somekriisit – meno vain yltyy

Kate Hartley Polpeolta piti kiinnostavan puheenvuoron somekriisien ja verkkovihan anatomiasta. Kun jakaa negatiivista sisältöä vihamielessä, saa helposti roppakaupalla reaktioita kommenttien ja tykkäyksien muodossa. Se puolestaan vapauttaa aivoissamme pienen määrän dopamiinia, jonka ansiosta kokee tehneensä jotakin hyvää. Tosiasiassa saattoi koitua enemmän haittaa, mutta ihmisaivot tulkitsevat somen palautteen palkintona hyvin tehdystä työstä.  

Somekriiseissä kiinnostavaa on niin kutsuttu backlash-ilmiö, joka mutkistaa tilanteita entisestään. Backlashista puhutaan, kun jostakin tilanteesta tai vaikkapa uutisesta suuttuu tietty määrä ihmisiä, mikä puolestaan aiheuttaa negatiivisen reaktion toisessa ihmisjoukossa. Tämä polarisoi keskustelua, sillä yhtäkkiä joukot ihmisiä ovat joko asian puolesta tai sitä vastaan, ja osa koettaa pysytellä visusti tilanteen ulkopuolella.   

Somekriisiin kertyy siis tasoja, joista on joskus hankala pysyä selvilläTahallinen trollaaminen, uhkailu ja valeuutiset ovat lisääntyneet verkossa merkittävästi. Tarkoituksellinen misinformaation levittäminen kriisin aikaan rampauttaa helposti kokeneimmankin viestijän, kun aikaa menee helposti virheellisten tietojen oikomiseen. Viestijälle oleellisia taitoja on olla perillä myös informaatiovaikuttamisen toimintamekanismeista, sillä tämä ongelma tulee vain kasvamaan.