Estääkö rohkeuden puute menestymisen?

Useimmat meistä tarvitsevat ulkoisen ärsykkeen tai motivaation selviytyäkseen joka päiväisestä työstään. Joku herää aamulla herätyskellon pirinään, toinen tarvitsee toistuvaa ulkopuolisen patistelua päästäkseen sängystä ylös.

Presentaatiot, määräajat ja erilaiset paineet lisäävät merkittävästi asiantuntijan suorituskykyä. Menettämisen pelko tai jonkinlainen kriisiytyminen saavat meidät toimimaan ketterämmin tai jopa loogisemmin, kuin mitä etukäteen olisimme uskoneet.

Voisimmeko käyttää näitä ulkopuolisia tai itse asettamiamme ärsykkeitä tai luontaisia motivaattoreita myös tietoisesti itsemme ja edustamiemme yritysten menestyksen työkaluina? Voisivatko nämä ärsykkeet auttaa löytämään vieläkin innovatiivisempia ratkaisuja ja uusia toimintamalleja sekä luovia, rohkeita ja tuoreita ajatuksia esillä oleviin haasteisiin? Kuulostaa helpolta ja loogiseltakin, mutta miksi emme sitten kykene näin toimimaan? Liian usein tarvitaan joko taloudellinen taantuma, ulkopuolelta liikkeelle lähtenyt markkinamurros tai jokin muu omaa liiketoimintaa tahtomattamme häiritsevä tekijä. Vasta sitten olemme pakotettuja hylkäämään omat totutut toimintatapamme ja rikkomaan opittuja konventioita – ja lopulta olemme valmiita ehkä myös toimimaan.

Tottumuksemme ja pelkomme estävät meitä toimimasta ennakoiden ja rohkeasti. Pelkäämme, että luomme itsellemme vääriä motivaattoreita ja ärsykkeitä tai että valitsemme liian nopeasti tarjolla olevista mahdollisuuksista. Siksi tyydymme keskinkertaisiin ratkaisuihin ja päätämme tottumustemme mukaisesti. Haluaisimme toki olla rohkeita, mutta kun päätöksiä pitää tehdä, valitsemme useimmiten sen vaihtoehdon, jossa riski epäonnistumiselle on pienin.

Meille on tärkeää tuntea itsemme, jotta voimme hyötyä toimintaamme vaikuttavista työkaluista nykyistä paremmin. Ovatko epämukavuusalueemme joskus ahtaatkin rajat meistä lähteviä valintoja vai ennalta määrättyjä? Sanonta, että köyhyys on asenne, mutta rahapula vain tilapäinen häiriötila, kuvannee tätä kohtuullisen suoraan.  Aivan liian usein löydämme itsemme tai jonkun lähellämme todistelemasta, että näin nyt vaan täytyi tapahtua tai näin on, mutta eipä näille olosuhteille mitään voi.

Kun tarvitsemme ulkoisen herätteen tai työkaluja luovempaan, tehokkaampaan ja määrätietoisempaan työskentelyyn, on päätöksen lisäksi tehtävä runsaasti töitä muutoksen saavuttamisen eteen. Nyt jo edesmennyt yrittäjäystäväni toteisi taannoin, että ”aina kun on ollut liike-elämässä tuuria, on sitä ennen ja sen jälkeen myös tehty ihan pirusti töitä menestyksen eteen”. Totuushan on, että ei se kannettu vesi kauan kaivossa pysy. Useimmat suomalaiset yritykset tuntuvat ajavan vain totutulla mukavuusalueella, aistit hämärtyneinä ja osaamispotentiaali tyhjäkäynnillä. Tarpeellisiin muutoksiin ollaan valmiita vasta, kun on ihan pakko tai jo myöhäistä.

Kun kuulemme epäonnistumisista, uhraamme valitettavan harvoin ajatustakaan taustalla oleviin tai tilanteeseen vaikuttaviin asioihin: mitkä ne valinnat ja vaatimukset ovat olleet, jotka estivät tässä tilanteessa onnistumisen tai mahdollistivat epäonnistumisen? Meille on liian luonteenomaista olla iloisia toisen epäonnistumisesta sen sijaan, että olisimme iloisia jonkun toisen menestymisestä.

Rohkeus on suurin tekijä, joka vaikuttaa menestymiseen. Mitä rohkeus sitten on? Ennen kaikkea se on kykyä toimia ja sietää epämukavuusalueelle menemistä ja siellä olemista, kutsutaanpa sitä millä nimellä tahansa.

Kirjoittaja on Jorma Maaninka, Valve Group toimitusjohtaja & MTL ry:n puheenjohtaja