Eniten vituttaa brändin raiskaus

Kun on ollut yli 40 vuotta työelämässä ja edessä on vähemmän, saahan kaataa paskaämpärin märkälujalle paperille? Onhan tosiasioiden tunnustaminen kaiken kehityksen lähtökohta, joten kai se on sallittua?

Pitkällä työurallani on tsiljoona asiaa muuttunut parempaan suuntaan, mutta muutamat tuntuvat junnaavan paikallaan. Ja ne vituttavat. Ja ovat suuruusjärjestyksessä seuraavat:

Brändi on toimitusjohtajan vastuulla

Brändi on Suomen raiskatuin sana. Sitä käyttävät väärin yritysjohtajat, toimittajat, ostajat ja jopa itse markkinoinnin ammattilaiset. Brändi ei ole logo eikä visuaalinen ilme. Brändi on tuote- tai palvelukokonaisuus: miksi se on muita parempi, mikä sen erottaa muista, mihin tunteisiin/tarpeisiin se vetoaa, mitä siinä on erityistä.

Brändiuudistus ei ole se, että ulkoiset merkit muuttuvat. Brändin uudistus vaatii muitakin uudistuksia.

Brändi on toimitusjohtajan vastuulla. Aina. Markkinointijohtaja ei voi vastata brändistä.  Hänellä ei ole toimitusjohtajan valtuuksia johtaa kaikkia, jotka vaikuttavat brändimielikuvan syntyyn.

Brändin mielikuvaan vaikuttaa ihan saamaristi se, miten asiakas kohdataan. Kun erikoiskaupan myyjä kysyy, haluatko ostaa viidensadan euron ostoksellesi 20 centin kassin, on brändi väärin johdettu. Ja syyllinen löytyy toimitusjohtajan käyntikortista.

Markkinointi on väärin ymmärretty

Markkinointi on Suomen toiseksi eniten väärinkäytetty sana. Jopa markkinointitehtävissä olevat ymmärtävät sen monilla tavoilla. Markkinointi ei ole sama kuin markkinointiviestintä, joka ei ole sama kuin mainonta.

Monet puhuvat mainostajista, kun tarkoittavat markkinoijia. Media voi ehkä puhua mainostajista, koska tarkoittavat mainontaa ostavia asiakkaitaan. Mutta markkinoijan synonyymi ei ole mainostaja.

Suomalaiset yritysjohtajat eivät tiedä, mitä markkinoinnilla tarkoitetaan. Paitsi jotkut harvat tietävät. Markkinointi on eniten yrityksen kasvuun vaikuttava toimi ja siksi toimitusjohtajaksi ei pitäisi edes päästä, jos ei ymmärrä markkinointia.

Markkinointi menee koteloon

Perhosella ja markkinoinnin ammattilaisella on yhteistä se, että ne rakentavat jossain kehitysvaiheessaan ympärilleen kotelon. Perhonen tekee sen silkkilangasta suojautuakseen. Markkinoinnin ammattilainen kutoo sen kummallisista sanoista joko peittääkseen epävarmuutensa tai yrittääkseen esittää erityisasiantuntijaa.

Kotelovaiheessa olevaa markkinoinnin ammattilaista ei toimitusjohtaja kuuntele. Eikä kuuntele kukaan muukaan. Markkinoinnin ammattilaisista ei ole yleismediassa juttuja, koska toimittajat eivät ymmärrä markkinointikoteloita. Ei voi kirjoittaa mistään epäselvästä.

Siinä vaiheessa, kun toimitusjohtaja kuulee sanan positiointi, hän sulkee korvansa ja suuntaa ajatuksensa bisnekseen.

Headhunterit eivät pyydä töihin

Ihmiset pörhistelevät, että headhunter soitti ja pyysi töihin Ykskaksääkköseen. Päänahan metsästäjä ei toimi koskaan noin. Hän kysyy, tuletko mukaan kisaan, jossa valitaan sopivin päänahka. Siis yhdeksi niistä viidestä kovanluokan ammattilaisesta, jotka pistetään prosessissa läpivalaisuun.

Jos rekrytointiprosessi toimisi noin, se olisi päin hanuria tehty. Totta tosiaan. Tekemämme kyselyn mukaan rekrytointia hoidetaan kyllä edelleen luvattoman huonosti.

Paljon ei tarvitse tehdä, jotta maailma paranisi vähän. Vain viisi askelta: kirkasta mitä brändi on ja muuta johtamista sen mukaisesti. Käy markkinoinnin peruskurssi. Jos haluat olla markkinoinnin ammattilainen, käy sellainen jatkokurssi, jonka jälkeen osaat puhua osaamisalueestasi ymmärrettävästi. Opettele rekrytoimaan, hakijakin on ihminen. Hän saattaa olla jopa potentiaalinen asiakas, jolla on vaikutusvaltaa.