Kuka keksi tuntilaskutuksen?

Meidän viestintätoimisojen hallituksessa vaikuttava Christina Forsgård Netprofilesta vloggasi tärkeästä aiheesta: Milloin viimeksi sinulta kysyttiin montako tuntia käytit johonkin työhön tarkoituksena sen pohjalta määrittää työn arvo tai hinta?

Tietotyö on sen verran vielä uusi ilmiö, että se edelleen puserretaan tehdastyöajan raameihin ja halutaan hinnoitella ja määritellä suoritettujen tuntien, ei arvon, kautta.

Vanhanaikainen työaikamalli lähtee ajatuksesta, että työnantajalla on pääoma ja koneet, joita ihminen käyttää sovitun ajan. Tietotyö on ”työalustataloutta” eli työnantajalla on vain ”alusta”, jokainen työntekijä tuo siihen oman pääomansa ja arvon. Mallien ero on niin raju, ettei näihin sovi sama mittaustapa ja samat vastuut.

Työlainsäädännön määrittämä työaikakäsite soveltuu parhaiten tehdastyöhön ja erilaisiin asiakaspalvelutöihin, muttei tietotyöhön. Viralliset työsuojelutarkastukset keskittyvät syynäämään kellokortteja, tunteja ja aikaperustaisesti määriteltyjä lounas- ja kahvitaukoja, vaikka nämä ovat monessa tietotyössä täysin irrelevantteja työhyvinvoinnin tarkastuspisteitä.

Koska ympäröivä yhteiskunta ja sen rakenteet muuttuvat hitaasti, ei kenenkään aivoillaan työtä tekevän kannata jäädä odottamaan muutosta ulkopuolelta.

Parannus ja henkinen vapautus alkaa siitä, että itse alkaa elää muutosta. Tietotyössä pääoma on omassa päässä ja siksi sen huollosta, erinomaisuudesta ja kyvystä tuottaa arvoa kannattaa ja täytyy itse pitää huolta.

Voisimmeko ajatella tietotyön ja työajan uusiksi ja nostaa rimaa – tuottaa sellaista arvoa, jolla pysymme globaalin talouden kilpailussa mukana ja voimme hyvin <- oma päämme pysyy arvokkaana.

Vlogasin 8+8+8-mallin muuttamisesta 8+16-malliksi, jossa on kolmenlaista aikaa: proaktiivista, reaktiivista ja minun aikaa.’